Tänä aamuna oli ihmeherätys, ennen aikojani nousin ylös ja vähän konemaisesti lähdin lenkille (se onkin hyvä, sillä jos aivot ehtivät herätä, ne keksivät kyllä tekosyyn jättää liikkuminen väliin).

Harmaa sää, pureva tuuli - missä mun pipo on??? Viime vuonna hankin sellaisen kevyen pipon ratsastusta ja juoksua varten, se oli mainio, mutta mihin ihmeeseen olen sen varastoinut? Onneksi oli korvasuojukset. Tuuli oli tosiaan joen rannassa aika paha, se meni verkkareista läpi kuin ei mitään. Underarmourin lämpöpaita on onneksi vähän napakampaa tekoa ja suojasi yläruumista. Ei kyllä tehnyt mieli pitää kävelytaukoja, ajatuskin tempon vähentämisestä tai ihon kananlihalle! Vedin siis puolituntiseni taas putkeen.

Ja matkaa kertyi... aina se sama! 3,6 / 3,7 km. Haloo! Juu juu tiedän että jos haluaa nopeuttaa lisätä, pitäisi tehdä fartlekiä ja punnertaa ja vaikka mitä, mutta eikö sitä samaa hyötyä voisi saada esim. suklaakeksipainotteisella ruokavaliolla? Äkkiä nyt joku guru keksimään tämä!

Mukavuudenhaluinen kun olen, antaa nopeuden ainakin toistaiseksi olla. Nyt nautin vain siitä että ylipäänsä juoksen. Tiedän kyllä että sitten jossain vaiheessa kun kunto on vähän noussut, tekee mielikin alkaa leikkiä sillä vauhdilla. Rajoitetusti. Ei mun tarvitse leikkiä maantiekiitäjää, ei koskaan :)