Voi taivaan vallat miten oli kylmä tänä aamuna! Apteekin mittarin mukaan toki 8,5 astetta, mutta aivan kamala jäinen tuuli, pipoa tuli ikävä! (Olen löytänyt sen, mutta jätin sen aamulla kaappiin koska mukamas oli riittävän lämmintä...) Toisaalta kipakka tuulonen on perin inspiroiva: eipä tullut mieleenkään tärvätä aikaa turhiin lämmittelyihin, heti juoksuun vaan. Ja kaikenlaiset kävely- ym. tauot olivat ajatuksenakin mahdottomia. Painelin siis puolituntiseni putkeen minkä kintuista pääsin. Kymmenen minuuttia kipitettyäni alkoi olla lämmin.

Luulen että yksi syy miksi matka ei pitene vaikka mielestäni askellan nyt reippaammin kuin ennen on se, että vähän väliä joudun juoksemaan paikallani (tai risteyksen kulmaa eestaas) odotellessani liikennevaloissa, niitä nimittäin en voi välttää. Saas nähdä kun ensi viikolla rykäisen lenkkini eri kaupungissa, ainakin kartan perusteella siellä pitäisi olla vähän pidemmät liikennevalottomat pätkät juostavana!

Juokseminen on kivaa, mutta edelleen olen sillä kuntotasolla, jossa on ampaistava liikkeelle suoraan vuoteesta. Epäröinnille ei saa jättää sijaa. Kaikki edellisiltana valmiiksi, niin se menee.

Tänä aamuna oli ihmeherätys, ennen aikojani nousin ylös ja vähän konemaisesti lähdin lenkille (se onkin hyvä, sillä jos aivot ehtivät herätä, ne keksivät kyllä tekosyyn jättää liikkuminen väliin).

Harmaa sää, pureva tuuli - missä mun pipo on??? Viime vuonna hankin sellaisen kevyen pipon ratsastusta ja juoksua varten, se oli mainio, mutta mihin ihmeeseen olen sen varastoinut? Onneksi oli korvasuojukset. Tuuli oli tosiaan joen rannassa aika paha, se meni verkkareista läpi kuin ei mitään. Underarmourin lämpöpaita on onneksi vähän napakampaa tekoa ja suojasi yläruumista. Ei kyllä tehnyt mieli pitää kävelytaukoja, ajatuskin tempon vähentämisestä tai ihon kananlihalle! Vedin siis puolituntiseni taas putkeen.

Ja matkaa kertyi... aina se sama! 3,6 / 3,7 km. Haloo! Juu juu tiedän että jos haluaa nopeuttaa lisätä, pitäisi tehdä fartlekiä ja punnertaa ja vaikka mitä, mutta eikö sitä samaa hyötyä voisi saada esim. suklaakeksipainotteisella ruokavaliolla? Äkkiä nyt joku guru keksimään tämä!

Mukavuudenhaluinen kun olen, antaa nopeuden ainakin toistaiseksi olla. Nyt nautin vain siitä että ylipäänsä juoksen. Tiedän kyllä että sitten jossain vaiheessa kun kunto on vähän noussut, tekee mielikin alkaa leikkiä sillä vauhdilla. Rajoitetusti. Ei mun tarvitse leikkiä maantiekiitäjää, ei koskaan :)

Kylläpä oli ihana fiilis vielä seuraavanakin päivänä kun olin sieltä ensimmäiseltä lenkiltäni palannut! Tuntui kuin olisin kevyempi, energisempi, ihan usainbolt -tilassa meni 48 h. Mieli teki tietysti lähteä heti uudestaan juoksemaan, mutta järki-ihmisenä (?) pidin välipäivän ennen kuin starttasin uudelleen.

Ja tällä kertaa illan sijasta aamulla suoraan punkasta. Uuh, olipa eroa! Rakastan juosta aamulla, koko päivän on sitten heränneempi kroppa, mutta verrattuna iltajuoksuun oli tässä totisesti eroa. Tietysti edellisen kerran juoksu painoi (tosin en muuten saanut ollenkaan lihaskipuja!) hieman jaloissa, mutta on siinä eroa, onko koko päivän liikkunut ennen lenkkiä vai ei!

En sitten jaksanut juosta koko matkaa. Liikkeellä pysyin "lakisääteiset" 30 min, mutta loppupuolella kävelin muutaman keran sellaisen puoli minuuttia kerrallaan. En tosiaankaan tykkää rehkiä. Olin sitten sitäkin hämmästyneempi, kun Map My Runin mukaan olin juossut ihan yhtä pitkän matkan kuin silloin ekalla kerrallakin. Hmm. Lienen siis astellut rivakammin - tai sitten juoksu- ja kävelyvauhtini on tismalleen sama :D

Juu juu, tiedän että jo aikoja sitten uhosin meneväni joogaan ja lenkille, mutta sitten työt taas veivät ajan ja... bla bla bla. Iltaisinhan ei voi käydä lenkillä, eihän? (Joogassa muuten EI voi, koska siellä on oikeasti iltaisin ihan liian täyttä.)

Eilen illalla otin kaikki lenkkikamat esiin ja päätin että tänä aamuna se aika on. Menen ja juoksen. Edes vähän. Ja mitä tein? Nukuin. Okei, nykyisessä zombi-tilassa uni on tärkeysjärjestyksessä nro 1, mutta harmittihan tuo silti. Onneksi tänä iltana oli lääkärikeikka (ihan rutiinitarkistus) ja päätin että  nyt se aika on, nyt sinne lenkille menen. Niinpä menin vastaanotolle lenkkikuteissa, sairasvakuutuskortti ja tarvittavat rahat taskussa, ja lääkärin jälkeen suunnistin joen rantaan lenkille.

Olin ajatellut juosta 20 minuuttia, kävellen aina kun siltä tuntuu, mutta sitten yhtäkkiä olinkin juossut jo 10 minuuttia, ja kohta vartin, eikä tuntunut oikein missään. 20 minuutin kohdalla ajattelin että no juostaan sitten vielä vähän, eihän tässä todellakaan ole mikään tappotempo päällä, ja kävellähän aina voi jos sikseen tulee. Lopulta juoksin 30 minuuttia, olisin jaksanut pitempäänkin mutta ajattelin että jos nyt 2 kk:n täydellisen sohvaperunoinnin jälkeen ei ihan riuhtoisi... Kerran jouduin pysähtymään liikenteenjakajaan 20-30 sek, muu aika meni ihan oikeasti hölkäten. 3,68 km, sanoo Map My Run -sivusto, siitäkin voi päätellä että ei tässä mitään pohja-aikoja edes haeta :D

Olen tästä tosi iloinen. Ilmeisesti mulla on peruskestävyyttä enemmän kuin kuvittelen. Tätähän jo kesällä uumoilin, mutta luulin että se oli siihenastisen treenin ansiota.

Nyt on hyvä olo. Ei väsynyt, vaan liikkunut olo. Ja nyt suihkun kautta venyttelemään.

On muuten ideaalisää juosta, n. 10 astetta, raikasta :)

Ooh miten kauan... noh. Keväällä vielä kuntoilin, kesällä palasin lenkkipolulle, ihan jopa menestyksekkäästi. Ja sitten elokuulla alkoi sairastelu. Tuli erilaisia flunssia ja muita, ja sen seurauksena olen leikkinyt sohvanpäällystettä viimeiset pari kuukautta... (no, en kyllä töidenkään puolesta olisi juuri mihinkään ehtinyt). Paino on noussut ja kunto on aika nollassa.

Huomasin juuri joogastudioni nettisivuilta, että siellä on nykyisin joka arkiaamu klo 9 tunti. Jee! Lemppariaikani! Ennen noita oli vain komasti viikossa. Tuo on hyvä aika, ei mene koko päivää. Soisso studiolle vahvisti vielä että keväällä ostamastani sarjakortista on käyttämättä 19 kertaa, joten nyt ei ole mitään tekosyytä enää jäljellä! Kun tästä tuolista nousen, laitan aamuksi joogakamppeet oven pieleen odottamaan ja menen kerrankin ihmisten aikaan nukkumaan. Ja huomenna: uuteen nousuun!