Juu juu, tiedän että jo aikoja sitten uhosin meneväni joogaan ja lenkille, mutta sitten työt taas veivät ajan ja... bla bla bla. Iltaisinhan ei voi käydä lenkillä, eihän? (Joogassa muuten EI voi, koska siellä on oikeasti iltaisin ihan liian täyttä.)

Eilen illalla otin kaikki lenkkikamat esiin ja päätin että tänä aamuna se aika on. Menen ja juoksen. Edes vähän. Ja mitä tein? Nukuin. Okei, nykyisessä zombi-tilassa uni on tärkeysjärjestyksessä nro 1, mutta harmittihan tuo silti. Onneksi tänä iltana oli lääkärikeikka (ihan rutiinitarkistus) ja päätin että  nyt se aika on, nyt sinne lenkille menen. Niinpä menin vastaanotolle lenkkikuteissa, sairasvakuutuskortti ja tarvittavat rahat taskussa, ja lääkärin jälkeen suunnistin joen rantaan lenkille.

Olin ajatellut juosta 20 minuuttia, kävellen aina kun siltä tuntuu, mutta sitten yhtäkkiä olinkin juossut jo 10 minuuttia, ja kohta vartin, eikä tuntunut oikein missään. 20 minuutin kohdalla ajattelin että no juostaan sitten vielä vähän, eihän tässä todellakaan ole mikään tappotempo päällä, ja kävellähän aina voi jos sikseen tulee. Lopulta juoksin 30 minuuttia, olisin jaksanut pitempäänkin mutta ajattelin että jos nyt 2 kk:n täydellisen sohvaperunoinnin jälkeen ei ihan riuhtoisi... Kerran jouduin pysähtymään liikenteenjakajaan 20-30 sek, muu aika meni ihan oikeasti hölkäten. 3,68 km, sanoo Map My Run -sivusto, siitäkin voi päätellä että ei tässä mitään pohja-aikoja edes haeta :D

Olen tästä tosi iloinen. Ilmeisesti mulla on peruskestävyyttä enemmän kuin kuvittelen. Tätähän jo kesällä uumoilin, mutta luulin että se oli siihenastisen treenin ansiota.

Nyt on hyvä olo. Ei väsynyt, vaan liikkunut olo. Ja nyt suihkun kautta venyttelemään.

On muuten ideaalisää juosta, n. 10 astetta, raikasta :)