Aamulla taas joogaan, aamusessio sopii mulle erinomaisesti! On vähän väkeä (tänään 15) eli vetäjä ehtii tarkkailla kaikkia ihan eri tavalla kuin  silloin kun salissa on täydempää, ja lisäksi ilma pysyy siedettävänä kosteuden ja lämpötilan suhteen, eli kiteytettynä: on tilaa ja ilmaa! Ei tule niin kuuma (mammari!) Tokihan sitä iltapäivällä saati sitten illalla olisi notkeampi, mutta en saa itsestäni irti että illalla menisin. Jonain päivänä olisi kyllä hauska kokeilla tuplaa niin että kävisin sekä aamulla että illalla, mutta otetaanpa rauhallisesti ja hankitaan hiukka rutiinia ensin tähän hommaan. Sitä paitsi olen illat töissä niin että se olisi hankalampaakin.

Tänään viikon 4. kerta, tiistaina pidin vaparin. Tarkoitus on ängetä studiolle taas huomisaamuna.

Vetäjänä tänään oli.. njaah, enpäs tiedä tuon nimeä! Haluttomia ovat nämä vetäjät itseään esittelemään, pitäsi kai uskaltaa kysyä erikseen... Joka tapauksessa se oli sama heppu, joka veti ihkaensimmäisen kertani, ja jota pitkään suorastaan vihasin koska se kielsi juomasta milloin sattuu (olin ihan noviisi enkä tienyt enkä ymmärtänyt miksi ei kannata juoda koko ajan - nythän en juo juuri ollenkaan - selitys olisi pelastanut pitkältä marmatukselta). Pidin sitä ihan armeijaintoilijana, mutta nyt kun pitkästä aikaa olin hänen vetämällään tunnilla, tajusin että ehei, ei tässä ole mitään armeijamaista tai negatiivista, tiukkaa vain ja kurinalaista, ja se mulle kyllä sopii.

Opin myös yhden joogaajan nimen, Karine (tai Karin, en tiedä minkämaalainen hän on). Olen sattunut samalle tunnille jo muutaman kerran ja pari kertaa olemme osuneet lattialle vierekkäin. Rauhallinen ihminen, hyvä energia. Tosi hyvä vetää sarjaa sellaisen ihmisen vieressä. Sanoinkin sen hänelle tunnin jälkeen, tehköön sillä tiedolla mitä haluaa :) (Positiivista palautetta pitää aina antaa kun siihen tulee pienikin tilaisuus: harvaa sitä maailmassa liikaa kehutaan.)

Otsikkoon viitaten... tapanani on juoda aamukahvit ja syödä jotain pientä ennen tunnille menoa, muroja tai voileipä menee yleensä. Viittaan kintaalla sille "ei ruokaa 2 h ennen tuntia" -hapatukselle. En tasan nouse kukonlaulun aikaan syömään, ja tyhjällä mahalla en uskalla mennä. Tänään Puolikuussa (toinen liike) pieni ääni päässä sanoi vienon toiveikkaasti: "noinkohan sekin päivä vielä koittaa kun juon aamulla ennen joogaa kahvin sijasta teetä, sehän nyt kuitenkin olisi ikäänkuin fiksumpi ja jotenkin jogimaisempi valinta". "Älä unta nää", vastasin sille äänelle - ja enkö sitten Kobrassa kokenut ensimmäiset joogaröyhyni: terveisiä kahvipannulta. Ei kamalan häiritsevää, mutta ei mikään lottovoittajafiiliskään kyllä... Börp!

Äänellä oli kyllä muutenkin asiaa tänään:

-Siis hei vau!! Jos mä pystyn tähän trikasanaan niin kyllä mä sitten pystyn aika tasan mihin vaan. (Ai kato, toi on varmaan totta!)

-Mua ei just nyt kyllä yhtään huvittais, voitaisko lintsata seuraava liike? (No ei voitais.)

-Toi tuli itte viis minuuttia myöhässä vetämään tätä tuntia ja nyt se kiiruhtaa ja meiltä jää kaikki kivat Savasanat väliin! (No tänään näin, oles nyt asiallisesti ja keskity.)

-Tää kameli ei oo ihmisten juttu! Kamelien kuuluu tehdä tätä, ei ihmisten! Tää on kamalaa ja mua sattuu ja varmaan repeän kahtia jos en heti lopeta!! (Yritäs nyt vaan katsoa sinne takaseinään, eikä olekin jännä tuossa tuo jalkalista...)

-Ai joko tää loppu?