40 minuuttia! Hurraa! Reitti oli hieman tasaisempi kuin yleensä, mutta lopussa vedin tosi hurjan mäen niityn poikki ihan vartavasten - mahtavaa!

Hankalaa tämä netin päivittäminen, kun ei ole kämpillä nettiyhteyttä. Huomaan, eten merkitse itselleni mihinkään ylös paperille, mitä olen tehnyt, kun luotan tähän blogiin. Toisaalta meno on aika tasaista, lenkin pituus riippuu olosta ja helteestä (että aamukahdeksalta voikin olla jo paahtavan kuuma!), yritän pitkän päälle saada nyt peruskestoa tuohon 40 minuuttiin. Sykevyötä en ole muutamalla viime lenkillä käyttänyt, jospa taas seuraavalle, ylihuomenna. Vauhti ei edelleenkään pyörrytä - pitäisiköhän alkaa tehdä erikoisharjoituksia nopeuden lisäämiseksi? Jaksaisiko sitä?

Tänä aamuna ei näkynyt eläinkavereita, harmi. Mutta löysin taas uuden reitin naapurikylään, ja kolusin siellä katuja ylös alas tutkien paikkoja. Jännää, eihän tuo kylä kaukana ole, mutta ihan erilainen! Utarhat ovat yhtä huoliteltuja kuin täälläkin, mutta siinä missä meillä on hieman näkösuoja (lauta-aita tai mieluummin tietysti tuuhea pensasaita, sellainen jo sata vuotta siinä kasvanut...), naapurissa on avoimuus valttia. Nurmikolle voisi hypätä suoraan jalkakäytävältä! Muutenkin ilme on pelkistetympi, puutarhassa saattaa olla vain keskellä jokin kukkastorniviritys, kun taas täälläpäin on joka neliösentillä pioni tai ruusupuska tai ainakin tuija.

Tykkään tästä meikäläisestä :) Eipä katsella pihojen halki kun hölkötän ohi!

Pakko muuten hankkia lyhyet juoksuhousut. Pitkiin pakahtuu, vaikka niitä kuinka käärisi!